Ajatusvoiman tarina

Ajatus Ajatusvoimasta syntyi vuonna 2003 ensimmäisellä käymälläni NLP-kurssilla, jolla oivalsin kuinka paljon voimme omilla ajatuksillamme vaikuttaa siihen kuinka oman elämämme koemme. Siihen asti olin kai kuvitellut, että kun asioita tapahtuu, niin niihin on vain yksi tapa reagoida ja se on se mikä luonnostaan tapahtuu. Seuraavana vuonna löysin Nia-tekniikan ja koin uuden ison oivalluksen ymmärtäessäni kuinka voin tietoisesti valita ilon ja hyvän olon liikkumisen tavoitteeksi. Siihen asti olin vain suorittanut liikuntaa ja piiskannut itseäni suhtautuen kehooni hyvin negatiivisesti. Oli järisyttävää hyväksyä keho sellaisena kuin se on ja nauttia siinä liikkumisesta. Vähitellen tämä lempeämpi asennoituminen levisi myös muuten elämääni.

Nämä oivallukset ja pohdintani siitä mitä elämältäni oikeasti haluan, saivat minut irrottautumaan talouspäällikön vakaasta työstä, jossa raha oli kaiken toiminnan keskiössä. Se ei tuntunut minusta merkitykselliseltä ja lähdin etsimään sitä, mikä tuottaisi minulle enemmän merkityksellisyyden tunnetta. Opiskelin ensin ääni- ja energiahoitoa, sitten sukelsin syvemmälle kehollisuuteen MP Pilateksen-ohjaajakoulutuksessa sekä Rosen-menetelmän opinnoissa. Tein useamman vuoden töitä näillä opeilla ja otin kursseja myös Ayurveda-hieronnassa, Intialaisessa päähieronnassa, Intialaisessa jokikivihoidossa ja opiskelin lisää NLP:tä. Välillä siirryin tekemään taas talouspuolen töitä avustusjärjestön palveluksessa, mikä avasi minulle uusia näkymiä elämään maailman kriisikohteissa ja köyhimmissä maissa, missä ihmisten henkiinjäämistaistelu on päivittäistä ja missä myös opin suuresti arvostamaan Suomen puhdasta luontoa sekä sen rauhaa.

Tein opintomatkoja Intiaan, muualle Aasiaan, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, ja opiskelin lisää Nia-tekniikkaa, joogaa, taideterapiaa sekä kokeilin monia terapeuttisia liikuntamuotoja. Opiskelin myös Suomessa tunnetaideterapeutiksi ja henkiseksi terapeutiksi, sekä kävin nelivuotisen energiaparantaja-koulutuksen. Näiden rinnalla opiskelin myös virallisella puolella lähihoitajaksi ja olen tehnyt usean vuoden ajan töitä pääasiassa vanhusten kanssa. Tämä työ on antanut minulle mahdollisuuden asua lähellä luontoa niin ulkosaaristossa kuin pohjoisen Lapin karuissa oloissakin.

Tällä hetkellä opiskelen koko kehon vyöhyketerapiaa eli refleksologiaa. Tämän koulutuksen myötä koen itselläni olevan jo hyvä määrä työkaluja ihmisten kokonaisvaltaiseen hoitoon. Ihmisen hyvinvointi on kuitenkin niin moninainen asia ettei sitä voi koskaan täysin ymmärtää, ja jokainen ihminen on yksilö siinä mikä parhaiten hänen hyvinvointiaan edistää. Se mikä minulla alkoi ajatusten voimasta, kulki kehon kuuntelun kautta tunteiden kohtaamiseen ja sitten taas tunteiden kautta ajatuksiin. Samalla koen kaiken taustalla vaikuttavan yhteyden johonkin meitä suurempaan, minkä jokainen taas määrittelee omalla tavallaan. Siksi hyvinvointia voi lähteä parantamaan useasta eri suunnasta, eikä ole yhtä parasta menetelmää, vaan eri tilanteissa eri menetelmät toimivat parhaiten.

Uskallan kokemuksellani sanoa, että mikään kuljettu polku ei koskaan ole turha, vaikka se ei heti veisi perille, kuten Tommy Tabermann hienosti on kirjoittanut:

“Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille.”

Tervetuloa kanssani koluamaan ennen tutkimattomia polkuja; voit yllättyä siitä mitä löydät sieltä, mikä on lähinnä itseäsi – itsesi sisältä.