tämä on päiväkirjamaista tekstiä ajatuksissani avautuvista asioista aina sopivilla hetkillä. sivun alalaidasta voit tilata sähköpostiisi uutiskirjeen, jonka kautta saat mielenkiintoisimmat päivitykset ja tietoja ajatusvoiman järjestämistä tapahtumista heti tuoreeltaan.

25.7.2006

Päiväni paras hetki on juosta yöpuvussani paljasjaloin aamukasteisen kasvimaan reunan marjapuskiin syömään kaikkein tummimpia mustia viinimarjoja, joita aurinko on jo ehtinyt lämmittää ihanan makeiksi. Tähän unohdun maistelemaan noita marjoja, kuuntelemaan sirkkojen siritystä, aistimaan ruohon karheaa mattoa jalkojeni alla ja katselemaan pääskysten leikkiä korkeuksissa.. Näiden makeiden marjojen luokse unohdun, vaikka kello sanoo aamuaikatauluni jälleen kerran pettävän ellen heti lähde. Koen samanlaista ajan katoamista ja unohtumista kuin lapsena, jolloin lyhytkin matka kestää tunteja ojanvarsia tutkiessa ja kiviä käännellessä. Lapset osaavat luonnostaan hetkessä läsnäolon, jonka me aikuiset tunnumme usein kadottavan antaessamme ajatustemme laukata tulevaisuudessa tai pyöritellessämme menneisyyden asioita. Niin lapselliselta kuin tällainen unohtuminen kuulostaakin, suosittelen sitä lämpimästi, sillä lopulta - mitä merkitystä on elämälläni ellei minulla ole aikaa päiväni parhaaseen hetkeen?


Tilaa uutiskirje sähköpostiin: