tämä on päiväkirjamaista tekstiä ajatuksissani avautuvista asioista aina sopivilla hetkillä. sivun alalaidasta voit tilata sähköpostiisi uutiskirjeen, jonka kautta saat mielenkiintoisimmat päivitykset ja tietoja ajatusvoiman järjestämistä tapahtumista heti tuoreeltaan.

16.4.2007

Suuri suru irtosi minusta tänään. Se vain tuli pintaan yli viiden vuoden piileskelyn jälkeen. Minä kyllä tiesin sen olevan siellä jossain, mutta en uskaltanut katsoa sitä, sillä se tuntui maailmaa suuremmalta. Luulin että muserrun sen alla, enkä enää näe aurinkoa. Tosin huomasin, että työntäessäni surua pois kiellän itseltäni muitakin tunteita - ilo on päässyt minussa valloilleen jo hetkittäin, mutta kiukkua en tuntenut vuosiin kunnes se yhtenä päivänä valtasi minut pari viikkoa sitten. Luulen, että kiukun alla on usein suru, eli ehkäpä kuorin itsestäni padottuja tunteita kerros kerrallaan ja tämähän on juuri sitä, mitä Intialaisten jokikivien on luvattukin tekevän – huuhtelevan vanhoja tunnepatoutumia, koska niissä on virtaavan veden huuhteleva voima. Ainakin ne rauhoittavat ja maadoittavat – on ollut ihana kuulla hoidossa käyneiden kokemuksia, kun kaikki kertovat nukkuneensa seuraavana yönä tosi sikeäsi. Syvä uni on parantavaa ja kivien kerrotaankin vahvistavan ihmisen omaa parannusmekanismia. Tänään minun suruni tosin lopulta lähti liikkeelle kehon liikkeen kautta – vapaa niskan liike ja leuan rentouttaminen irroitti sen sieltä jostain. On merkillistä kuinka joidenkin lihasten rentouttaminen voi olla vaikeaa, mutta on ihanaa huomata, että vuosien jälkeenkin jotain uutta tapahtuu joka päivä ja lopulta huomaamme tapahtuneen suuria, kun kuljemme oikeaan suuntaan. Nyt on ilolle tila tulla!


Tilaa uutiskirje sähköpostiin: