tämä on päiväkirjamaista tekstiä ajatuksissani avautuvista asioista aina sopivilla hetkillä. sivun alalaidasta voit tilata sähköpostiisi uutiskirjeen, jonka kautta saat mielenkiintoisimmat päivitykset ja tietoja ajatusvoiman järjestämistä tapahtumista heti tuoreeltaan.

2.6.2009

Los Angelesissa ensimmäinen iltalenkkini toi minut Santa Monican rannalle. Kävellessäni rannan leveän hiekkakaistaleen poikki vesirajaan tuntui kuin enkelit olisivat kuiskailleet minulle tämän paikan taianomaisuudesta ennen suurkaupungin syntymistä. Kylmät väreet kulkivat ihollani kuvitellessani millainen tämä ranta on ollut ennen Eurooppalaisten tuoman ”sivistyksen” tuloa – vain meri ja vuoret ovat hallinneet maisemaa. Ei savusumua, ei pakokaasuja, eikä liikenteen melua, ei kodittomien tuskaa, ei pelkoja, eikä rikkaiden ahdistusta. Vain aaltojen kohina, lokkien kirkuna ja merituulen henkäys – tähän tunnelmaan pääsin hetkellisesti veden huuhtoessa hiekkaa jalkojeni juuressa.

Luulen, että minulle on alkanut selviämään mistä tässä matkassa on oikein kysymys. Tarvitsen tämän kokemuksen kasvaakseni ihmisenä. Minulla on mukanani opintomateriaalia, joka on saanut minut tietoisesti pohtimaan omaa todellisuuskuvaani ja erilaiset kohtaamiset vieraan kulttuurin kanssa ovat samaan aikaan paljastaneet minulle itsestäni asioita, joita en ehkä kotimaassa olisi osannut ajatellakaan. Kuten olen tainnut aiemminkin täällä kirjoittaa, meillä jokaisella on oma kuvamme todellisuudesta ja se rajoittuu vain omaan maailmaamme – siksi on antoisaa saada katsoa jonkun toisen ihmisen maailmaan. Olen kokenut tällaisia hetkellisiä yhteisen todellisuuden jakamisia, joista koen saaneeni osittaisen aavistuksen siitä, mitä tuon toisen ihmisen maailmassa on erilaista omaani verrattuna. Toki tiedostan, että nämä kokemukset ovat edelleen sidottuja minun käsityskykyyni, mutta uskon niiden välittäneen minulle tietoa, jota en olisi voinut saada katsomatta kohtaamiani ihmisiä silmiin. Tänään ohitin kadunkulmassa kahviaan juovan mustan poliisin ja silmissäni alkoi vilistä kuvia siitä, millaista on olla musta poliisi Los Angelesissa. Kanadan rannikolla vaikuttavin kohtaamiseni oli suloisen pikkutytön kanssa, sillä tämä tyttö seisoi metsäisellä tiellä yksin odottamassa koulubussia samassa paikassa, missä edellisenä aamuna oli nähty karhu pentuineen. Tytön pelokkaassa katseessa kuvittelin näkeväni hänen äitinsä huolen tämän joutuessa lähettämään lapsensa koulutielle. Silti tiedän, että me kaikki elämme eri todellisuudessa ja minulle suurilta tuntuvat oivallukset ovat muille mitättömiä asioita. Silti ne voivat muuttaa minun elämäni.


Tilaa uutiskirje sähköpostiin: