tämä on päiväkirjamaista tekstiä ajatuksissani avautuvista asioista aina sopivilla hetkillä. sivun alalaidasta voit tilata sähköpostiisi uutiskirjeen, jonka kautta saat mielenkiintoisimmat päivitykset ja tietoja ajatusvoiman järjestämistä tapahtumista heti tuoreeltaan.

30.1.2010

Pohdin miksi ihmeessä minut lähetetään ensimmäiselle työmatkalle venäjän-kieliseen maahan, kun minä en ymmärrä edes venäjän kirjainmerkkejä. Tulkintani on, että minut laitetaan kohtaamaan kaikki ennakkoluuloni, joita en haluaisi edes tunnustaa itselläni olevan. Kuitenkin ehkä Karjalaisista sukujuuristani johtuen minulla on negatiivinen asenne kaikkea entiseen Neuvostoliittoon liittyvää kohtaan. Lentoni laskeutui aikaisin aamulla ja ennen seitsemää pääsin ladan etupenkiltä katselemaan heräävää kaupunkia, jossa pari pikkupoikaa juoksi kadun yli liikenteen seassa puikkelehtien. Tajusin etteivät he varmasti vielä näin aikaisin kirmaa leikkimään, vaan töihin; ja hetken päästä näkemäni kadun lakaisijoiden joukko vahvisti tämän aavistuksen – osa joukosta näytti olevan hyvin nuoria tyttöjä. Minut valtasi valtava surumielisyys ja toisaalta kiitollisuus, koska ymmärsin että Suomi saattaisi olla täysin vastaavassa tilanteessa, jos urheat esi-isämme eivät olisi itsenäisyytemme puolesta peräänantamattomasti taistelleet. Taas kerran ymmärsin kuinka valtavan onnekas olenkaan kun olen syntynyt Suomeen, varsinkin naisena, jolla on vapauksia tehdä oman tahtonsa mukaan ilman että on miehen määräysvallan alla. Niin – tämä ahdistukseni miehen mahdollisesta määräysvallasta on jotain mitä minun on aivan ilmeisesti syytä työstää, koska se tuntuu nousevan pintaan aina parisuhteeseen liittyvien pohdintojeni yhteydessä. Miksi minun pitää pelätä, että joku saa minusta määräysvallan, koska eihän kukaan sitä voi saada, ellen itse sitä pois anna.


Tilaa uutiskirje sähköpostiin: