tämä on päiväkirjamaista tekstiä ajatuksissani avautuvista asioista aina sopivilla hetkillä. sivun alalaidasta voit tilata sähköpostiisi uutiskirjeen, jonka kautta saat mielenkiintoisimmat päivitykset ja tietoja ajatusvoiman järjestämistä tapahtumista heti tuoreeltaan.

20.3.2018

Kevätpäiväntasaus. Valon voittokulku jatkuu pohjoisessa tästä kolmen kuukauden ajan. Kevät ja alkukesä Suomessa ovat aina olleet lempiaikaani ja siksi tuntuu hienolta päästä palaamaan kotimaahan näin keväällä. Matkamme Aasiassa siis lähestyy loppuaan. Viime kuukausien kokemukset Vietnamista ja Thaimaasta ovat olleet monenlaisia tunteita herättäviä. Molemmissa vierailin nyt ensimmäistä kertaa. Matkasimme Hanoihin kiinalaisen uudenvuoden aikaan, kun kaikkialla hulmusivat Vietnamin punaliput. Ihmeellisesti se tuntui nostavan jostain selkärangastani todella omituisen tunteen, jota en osaa oikein edes nimetä. Luulen, että sieltä heräsi Karjalasta paenneiden ja sodassa Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleiden isovanhempieni kokemukset punalipuista. Tällä matkalla huomaan muutenkin käsitelleeni jostain historiasta kummunneita tunnereaktioita, joita tietyt kansallisuudet ovat minussa nostaneet pintaan, kun oma elintilani reppureissulla on tuntunut hetkittäin olevan melko ahtaalla. Tällainen työstö on minulla ollut tietoisuudessa tunnetaideterapiassa perityistä tunteista heränneiden oivallusteni seurauksena ja tunnen sen olevan erittäin hyödyllistä, sillä pystyn nyt purkamaan pois menneiden sukupolvien painolastia, jota minun on enää täysin turha kantaa mukanani. Vietnamissa sodan muistot tuntuivat olevan hyvin lähellä ja niitä esiteltiin vierailemissamme museoissa hyvin näkyvästi. Sielläkin ihmiset ovat käyneet läpi kauhun tunteita ja taistelleet väsymättä oman olemassaolonsa puolesta - sellainen jättää väkisin jäljet, jotka eivät hetkessä katoa.

Thaimaasta minulla oli lähinnä matkailumainosten ja tuttujen esittelemien lomakuvien muodostama kuva, mikä sitten tietysti osoittautui vain osatotuudeksi tästä monipuolisesta maasta. Tunsin ensin pettymystä siitä ettei kaikki näyttänytkään niin kauniilta, kun olin mielessäni kuvitellut. Kauneutta toki löytyy paljonkin, kun keskittyy vehreisiin kasveihin, kukkiin ja taivaan sinisyyttä heijastavaan mereen. Valitettavasti kuitenkin täälläkin vedet ja rannat ovat paikoin likaisia ja roskaisia; paikallisten asuinalueet ankeita ja näkyvissä on räikeästi se tosiasia, että naiset voivat helposti joutua kauppatavaran asemaan. Tällaisessa ympäristössä on tuntunut nurinkuriselta kuulla Suomessa käytävää keskustelua, jossa tunnutaan välillä saivartelevan täysin merkityksettömistä asioista - on surullista, jos ihmiset vähän tarkoituksellisesti pyrkivät loukkaantumaan asioista, joilla ei edes pahaa tarkoiteta - lopulta kai kukaan ei uskalla enää sanoa yhtään mitään. Toisaalta sosiaalisessa mediassa tunnutaan välillä täysin armottomasti hyökkättävän joidenkin ihmisten kimppuun. Todellisuus tuntuu eriytyneen sellaiseksi, että joistain asioista ei saa puhua tai sitten vain tietyllä tavalla. Tämä tuntuu tosi erikoiselta. Maailma on selkeästi muutoksessa ja pyrin luottamaan siihen, että muutos menee lopulta parempaan suuntaan, vaikka matkalla tilanne voi välillä näyttää uhkaavalta. Pysytään siis toiveikkaana ja pyritään keskittymään hyviin asioihin, sekä siihen mitä itse voimme tehdä oman maailmamme parantamiseksi - me elämme kuitenkin maassa, jossa perusasiat ovat hyvin ja valoa kohti mennään.



Tilaa uutiskirje sähköpostiin: