tämä on päiväkirjamaista tekstiä ajatuksissani avautuvista asioista aina sopivilla hetkillä. sivun alalaidasta voit tilata sähköpostiisi uutiskirjeen, jonka kautta saat mielenkiintoisimmat päivitykset ja tietoja ajatusvoiman järjestämistä tapahtumista heti tuoreeltaan.

6.11.2017

Reilu kaksi kuukautta Nepalissa kului nopeasti. Mietin mitä tästä ajasta minulle jää elämään. Ensimmäinen kuukausi meni Pokharassa joogaohjaajakoulutuksessa, mikä oli antoisa - se antoi eväitä paitsi fyysisten asanoiden ja kehon toiminnan ymmärtämiseen, myös joogan taustalla vaikuttavan laajan filosofian avautumiseen uudella tavalla. Mieheni asui kanssani koko joogakurssin ajan, mikä antoi minulle mahdollisuuden pohtia ääneen ja peilata mieheni kanssa keskustellen joogafilosofian minussa herättämiä kysymyksiä. Silti tässäkin intensiivisessä koulutuksessa kävi kuten monissa koulutuksissa käy: asiaa tulee päivien aikana niin paljon ettei kaikkea ehdi mitenkään prosessoida ja kun kurssi on ohitse, niin päässä tuntuu olevan pelkkää tyhjää. Toisaalta intensiivisen opiskelun jälkeen myös yleensä ymmärtää kuinka paljon opittavaa aiheesta vielä on. Tämänkin kurssin antia tulen varmasti sulattelemaan vielä pitkän aikaa ja tietysti samalla oppimaan uutta. Yksi joogakurssin tavoitteeni kuitenkin Nepalin aikana täyttyi, kun sain uudelleen aktivoitua oman päivittäisen astangajooga-harjoitukseni, joka on ollut useamman vuoden tauolla. Koko 15 vuotisen joogaharjoitteluni ajan olen kuitenkin säännöllisesti venytellyt aamuin-illoin, koska tunnen sen huomattavasti parantavan selkäni hyvinvointia ja se tuntuu olevan koko hyvinvointini ydin.

Toisesta kuukaudesta käytimme kolme viikkoa vaeltamalla Annapurnan kierroksella. Se oli mieheni haave, joka meidät alunperin Nepaliin toi. Minulla ei juuri ollut käsitystä vaelluksen luonteesta, joten olin koko kierroksen vähän kuin Liisa Ihmemaassa ja ihmetyksen arvoisia maisemat kyllä olivatkin - suorastaan niin epätodellisia, että välillä katselin itse ottamiani valokuvia miettien kuljenko todellakin tällaisessa ympäristössä. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta vuoristossa oleilusta, joten korkeudesta johtuva hapen vähyys oli sekin minulle  uusi kokemus. Selvisin siitä ilman oireita korkeimman ylityksen aiheuttamaa päänsärkyä lukuunottamatta, mutta epämiellyttävää silti minusta oli öisin herätä haukkomaan henkeä, kun tuntui etten saa ilmaa. Vuoriston pikkukyliin olisi ollut hienoa jäädä ihailemaan luontoa pidemmäksikin aikaa, mutta yöpymispaikkojen ankeus ja kylmyys ajoi kulkemaan eteenpäin. Odotin kovasti sitä, että pääsemme takaisin sellaisiin korkeuksiin, missä trooppinen lämpö tulee uudelleen vastaan, mutta pettymyksekseni sää viileni lokakuun aikana Nepalissa niin paljon ettei korkeita lämpötiloja enää tullut. Palelemisesta tuli siten lokakuun teema ja jakin villainen hartiahuivi oli päivittäinen vaatteeni.

Viimeisen Nepalin viikkomme vietimme Kathmandussa, johon en tahtonut heti tullessamme lainkaan pysähtyä, koska pelkäsin sen olevan juuri niin pölyinen ja meluisa kuin se olikin. Muutaman vuoden takaisen maanjäristyksen tuhot näkyvät vielä monin paikoin ja rakennusten korjaustyö näyttää loppumattomalta tässä köyhässä maassa, vaikka monessa historiallisessa kohteessa kerätään suuret pääsymaksut siitä, että turistit pääsevät katsomaan keskeneräisiä rakennustyömaita. Surullisesti tämä kaupunki tuntuu eläneen kukoistusta joskus aikaa sitten ja monet rakennukset on jätetty ränsistymään sekä puistot kasvamaan umpeen - Buddhalaiset temppelit tuntuivat muutamien pihakahviloiden ohella olevan lähes ainoita keitaita, joissa oli rauhallinen tunnelma ja mahdollisuus hengittää. Tämäkin kaupunki kyllä sopii Liisa Ihmemaassa -kokemukseen, sillä useampi todellisuus näyttää elävän rinnakkain ja kaupungissa kävellessä joutuu jatkuvasti hämmästelemään kuinka jokin rakennus näyttää kuin tipahtaneen paikalleen jostain toisesta ympäristöstä. Kaupungissa on äärimmäistä köyhyyttä ja pölyista harmautta - toisaalta suurta rikkautta ja värikylläisyyttä. Elämän koko kirjo on läsnä aivan konkreettisesti. Täällä elää vahvasti totuus siitä, että se vahvistuu mihin keskityt, sillä oma todellisuus muotoutuu sen mukaan mihin oman huomionsa kiinnittää.



Tilaa uutiskirje sähköpostiin: