tämä on päiväkirjamaista tekstiä ajatuksissani avautuvista asioista aina sopivilla hetkillä. sivun alalaidasta voit tilata sähköpostiisi uutiskirjeen, jonka kautta saat mielenkiintoisimmat päivitykset ja tietoja ajatusvoiman järjestämistä tapahtumista heti tuoreeltaan.

21.10.2014

Mieleni on ollut ilmeisen hiljainen viimeisen vuoden aikana, kun en ole tänne mitään kirjoittanut. Olen tainnut laittaa kirjoitusenergiani opiskeluun, mikä loi minulle ensimmäisenä vuonna melko paljon haastetta, koska opiskelen ruotsin kielellä, eikä se ollut minulle mitenkään vahva kieli. Noin vuoden opintojen ja hetken kesätauon jälkeen tunsin kuin päässäni olisi tämän kielen osalta tapahtunut jokin napsahdus ja yhtäkkiä pystynkin tuottamaan sitä tuskattomammin - todella palkitseva tunne siis!

Tulin tänne tänään, koska aamulla tuijotin päivittäin käytössä olevaa teekuppiani. Tai paremminkin sen tummentumia ja tein oivalluksen, joka tuntui antavan minulle jotain minkä tahdon kirjoittaa. Minulla on siis termosmuki, josta juon vihreää teetä ja joka on jo vuosia tainnut kulkea mukanani päivittäin. Se jää usein pitkäksi aikaa kunnolla pesemättä, kun vain huuhtaisen sen ennen uuden teen valmistamista. Muistan, että muutamat ystäväni ovat joskus alkaneet tiskatessaan hangata teekuppini tummentumia (nyt ei kyseessä ole välttämättä enää sama kuppi, mutta kuitenkin) ja se on tuntunut minusta jotenkin loukkaavalta. Tämä tuli tänään mieleeni, kun itse kuppiani hankasin ja mietin mikä siinä niin loukkaa, jos toinen näkee tummentumani ja minä itse en niitä huomaa, tai ainakaan ne eivät häiritse minua? Ja kuinka sitten ilman mitään huonommuuden tunnetta voin pestä nuo tummentumat silloin, kun olen ne itse huomannut? En keksi tähän muuta selitystä kuin lapsuuteni kokemukset siitä, kuinka omista virheistä tai vioista olen saanut toruja, ilkkumista ja julkisia nolauksia. Kuinka kukaan ei ole silloin sanonut, että on ihan ok, että ihmisessä on jotain vikoja tai tummentumia - ettei kukaan ole täydellinen, eikä sitä tarvitse hävetä tai koettaa peittää. Olenko nyt sitten vapautuneempi tuollaisesta huonommuuden tunteesta? En tiedä. Ehkä ainakin siihen saakka, kunnes joku seuraavan kerran tulee osoittamaan tummentumaani, jota en ole itse huomannut.



Tilaa uutiskirje sähköpostiin: