tämä on päiväkirjamaista tekstiä ajatuksissani avautuvista asioista aina sopivilla hetkillä. sivun alalaidasta voit tilata sähköpostiisi uutiskirjeen, jonka kautta saat mielenkiintoisimmat päivitykset ja tietoja ajatusvoiman järjestämistä tapahtumista heti tuoreeltaan.

18.7.2013

Istun kesäkotini portailla viileässä heinäkuun illassa, jota vain kalpeasti pilvien takaa kurkisteleva aurinko hetkellisesti lämmittää. Puissa soi vaimea tuuli ja nautin suuresti tästä hiljaisuudesta. Tämä on minun kesäparatiisini, joka näyttäytyy parhaimmillaan tällaisina hiljaisina läsnäolon hetkinä. Elämäni tuntuu ottaneen jälleen kerran uuden suunnan, jonka koen yhdeksi askeleeksi oppimispolullani. Nämä ovat niitä askeleita, joiden merkitystä en vielä askelta ottaessani lainkaan ymmärrä, mutta pyrin kulkemaan elämän luonnollisen virtauksen mukana ja tarkkailemaan vain tapahtumien minussa aiheuttamia reaktioita.

Olen ollut huhtikuun lopusta asti töissä palvelutalossa. Hoitamassa ruotsinkielisiä vanhuksia, joiden murre on paikoin niin erikoinen etten saa siitä mitään selvää. On ollut mahtavaa huomata kuinka näiden vanhusten asenne minua kohtaan on muuttunut sitä mukaa, kun olemme tutustuneet toisiimme. Aluksi huonosti ruotsia puhuvaan uuteen hoitajaan suhtauduttiin suurella varauksella ja kriittisyydellä, mutta ilmeisesti nämä ihmiset ovat tunnistaneet aidon haluni hoitaa heitä hyvin, ja tehdä heidän olonsa mahdollisimman mukavaksi. Yhteistä kieltä ei aina ole, mutta seuraan intuitiotani heitä hoitaessani ja kuuntelen  heidän tarinoitaan vaikken aina kaikkea ymmärräkään. Koen heissä olevan suurta viisautta, joka on varmasti tulosta pitkästä elämästä karun saaristoluonnon ehdoilla, ja myös osaltaan sitä kärsivällisyyttä, joka syntyy elämän hidastuessa lähestyessään loppuaan. Koen olevani onnekas, että saan olla heitä hoitamassa. Tästä syystä minusta tuntui pahalta lukea tänään jonkun hoitajan kirjoitus, jossa haukutaan niin vanhustenhuoltosysteemi, hoitajat kuin vanhuksetkin. Toki korjattavaa on paljon ja tiedän suurissa hoitoyksiköissä vallitsevan hyvin erilaiset olosuhteet kuin minun kodinomaisessa työpaikassani, mikä sekään ei ole ongelmaton. Koen kuitenkin taas hyvin vahvasti kuinka paljon oma suhtautuminen ratkaisee sen millaisen kokemuksen saa - odotukset tahtovat toteuttaa itseään ja hoitotyössä rakastavan sydänyhteyden muodostaminen asiakkaaseen luo hyvän ilmapiirin, vaikka onkin rankoissa tilanteissa haastavaa. Tämä kai on se tämänhetkisen askeleeni oppi: luoda ja ylläpitää rakastava sydänyhteys kaikissa tilanteissa ja kaikkiin ihmisiin - onkohan se ihmisenä mahdollista? Toivon niin. Siksi on sykähdyttävää päästä kuuntelemaan Micaela Aminoffin kertomuksia Findhornin henkisestä ekoyhteisöstä, jossa yhtenä keskeisenä teemana on “Work is love in action” eli työn näkeminen rakkauden tekona käytännössä. Tätä länsimaailma kaipaa. Jos Findhornin viesti kutsuu sinua, niin tilaisuus on Keistiössä perjantaina 2.8. ja lisätietoa löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/events/475487262526960/




Tilaa uutiskirje sähköpostiin: