tämä on päiväkirjamaista tekstiä ajatuksissani avautuvista asioista aina sopivilla hetkillä. sivun alalaidasta voit tilata sähköpostiisi uutiskirjeen, jonka kautta saat mielenkiintoisimmat päivitykset ja tietoja ajatusvoiman järjestämistä tapahtumista heti tuoreeltaan.

8.10.2010

Kuulostaa minusta tarunhohtoiselta. Todennäköisesti mielikuvani perustuu johonkin turistien houkuttelemiseksi tehtyyn mainokseen, jossa näkyy turkoosia Karibian merta, vehreää luontoa ja suuria perhosia. Täällä kaupungissa tuollainen todellisuus tuntuu hyvin kaukaiselta. Itse asiassa minun on hyvin vaikea mieltää olevani Karibialla ja kuulemma tämä onkin epätyypillistä Karibiaa. Kaupunki on valitettavan vaarallinen, joten täällä ei voi kuljeskella vapaasti. Onneksi hotellini on lähellä puistoa, jonka ympäri lenkkeilijät hölkkäävät ennen pimeän tuloa - sinne minäkin olen nyt suunnannut parina iltana. Valitettavasti vain pääsen toimistosta pois yleensä vasta juuri ennen hämärän tuloa, joten lenkki jää lyhyeksi, kun ennen pimeää on oltava pois kadulta. Se on sääli, sillä ilmasto tuntuu täällä minusta Haitin kuumuuden jälkeen juuri sopivan lämpimältä, joten mielelläni viettäisin iltani ulkona hotellihuoneen sijaan. Auton ikkunasta katsoen kadut näyttävät täällä siisteiltä ja hyvin tyhjiltä – niiltä tuntuu puuttuvan elämä, joka Haitilla keskittyi kaduille. Ilmeisesti viime vuosien vaurastuminen on saanut kaikki täällä liikkumaan autoilla ja ruuhkat ovat sen mukaiset. Monilta osin tämä on Haitia positiivisempi paikka, mutta alan silti ymmärtää miksi toiset viehättyvät Haitin sekasorrosta enemmän - siellä on sellaista boheemia välinpitämättömyyttä, mitä toisaalta täytyy ihailla. Se on kuin osa Afrikkaa ja huomaan olevani kehittämässä jonkinlaista viha-rakkaus-suhdetta Haitiin täysin odottamatta - Mikä tahansa on parempaa kuin mitäänsanomattomuus..

Minuun on iskenyt tällä viikolla valtava väsymys. Ehkä se on luonnollista Haitin leirielämän jälkeen, kun saan taas nukkua oikeassa sängyssä. On mielenkiintoista miten ihmeellisiä asioita tällaisista normaali-ihmisen itsestäänselvyyksistä voi tulla. Siksi on ehkä terveellistä välillä ravistella niitä omia normaaliuden rajoja. Ilokseni huomasin kehittyneeni kevään Haiti-rupeaman jälkeen, sillä nyt syyskuussa sain seurakseni vain mahtavia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Sanotaan, että samanlaiset energiat vetävät toisiaan puoleensa – minun energiani veti nyt puoleensa kriittisiä ja turhautuneita nuoria miehiä. Se tuntuu kuvastavan minunkin tunnelmiani, joten ilmeisesti sanonta pitää paikkansa. Nyt odotan kuitenkin lomaa ja inspiroivia asioita, eli niistä lisää lähiviikkoina..


Tilaa uutiskirje sähköpostiin: